sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Voimavirtaa Oulangan erämaareitiltä

Oulangan erämaareitti on taas virallisesti avattu ja sitähän oli hyvä käydä testaamassa.


Ajelin tällä kertaa Oulangan luontokeskukselle, joka sekin muuten avataan huomenna remontin jäljiltä entistä ehompana. Lupeissa oli mukava keli, pakkasta oli -12°C ja keli tyyni. Oulangassa oli satanut hötylunta viitisen senttiä, mutta se ei sinänsä menoa haitannut. Reppu pykälään ja Farleyn ohjaamon suunta kohti Jussinkämppää. Tiedossa oli nokosti nousemista, välillä tiukastikin. Ajokilometrejä tulisi kolmenkympin tietämiin. Mutta pääasia olisivat huikeat kanjonin maisemat.









Ilman ajolaseja silmät ovat vaarassa. Näitä riitti.







Hiljaista oli reitillä, Ansakämpän jälkeen ei ollut minkäänlaisia jälkiä uralla. Yksi teeri kahahti kuusen persiestä liikkeelle ja pari poroa katseli kulkijaa. Itsekseen siellä sai kiikkua nousuja ylös, pehmeän pakkaslumen kahistessa Barbegazin alla.









Jonkin verran oli lumen ja tuulen runnomia puita reitillä


Kulmakkovaaran hienoja tykkykuusia








Söin hiukan evästä Jussinkämpällä, kirjoitin merkinnät vieraskirjaan ja kävin ihastelemassa Kulmakkojärveä. Sitten kun reisipankkoihin kuulosti latautuneen lisää virtaa, lähdin ajelemaan hissun kissun takaisin Kiutaköngästä kohti. Paluumatka oli helpompi, kun nyt tarjolla oli reilusti laskuvoittoisempi profiili. Pysähdyin useasti katselemaan näkymiä. Kerrassaan hienoja sellaisia.


Kulmakkojärven maisemia



Seuraa jälkeä takaisin



Tässä oltiin virallisesti "in the middle of the nowhere".


Suksilla liikkuville kyllä







Kiutakönkään kuohuja

Sitten muutamia vinkkejä reitille suuntaaville läskipyöräkuskeille: rengaspaineet alas ja katse ylös. Reitin pinta oli kyllä ihan ajokelpoinen, joskin pinta meinasi joissain kohdin hivenen pettää, lähinnä Ansakämpän ja Jussinkämpän välisellä osuudella. Eli ajakaa matalilla paineilla. Porot kulkevat reittiä pitkin ja koparat kaivavat pinnat kuopille. Kovilla paineilla menee kolluuttamiseksi. Sitten, etenkin alamäissä ohjatkaa ajetun jäljen vierestä, niin ei jää uralle yhtä syvää jälkeä ja seuraavien kuskien on helpompi ajaa. Jos pitää tunkata, kävelkää uran reunassa. Reitillä on runsaasti tykyn painamia puita, joiden oksat roikkuvat reittiuran päällä. Ilman kypärää tai ajolaseja ei kannata lähteä reitille rymyämään.

Käykäähän ajamassa reittiä, tänään oli kerrassaan hieno päivä Oulangan metsäkansan parissa.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Vihtapaana ja muita paikallislenkin aineksia

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Vähitellen alkaa Kuusamostakin löytyä erilaisia uria hyödynnettäväksi lenkkihommiin. Tosin vieläkin meinaa olla paikoin pehmeää ja tai upottavaa. Lunta tuli taannoin kerralla niin paljon, ettei viimetalven kaltaista kerrostumista ole syntynyt. Vaatii vielä muutaman viikon eteenpäin, jotta lämpötilaerot alkavat tehdä tehtäväänsä. Niin tai näin, kävin testaamassa Lahdentauksen kyläyhdistyksen ylläpitämän n. 6km Vihtapaanan ja mukava se oli fatbikellakin käydä kiertämässä. Koirahiihtäjiä oli runsaasti ja koirat näyttivät nauttivan. Ihmetteilivät hivenen pyöräilijää, haistoivat kerran ja käänsivät pään pois :)

Jonkin verran ajelin klv:tä, jonkin verran latupaanan reunaa, jonkin verran kelkanjälkiä. Sen verran, että reilu pari tuntia meni mukavasti ja 36km pyörähti mittariin. Pakkasta oli pikkasen toistakymmentä, joten hyvä siellä oli ajella.











Golfkentän reunasta lähtevää linjaa




Latupohjan reunaan ei jäänyt kummoistakaan jälkeä. Reippaat pakkaset ovat kovettaneet paanan.

Bongaa Koskikara osa I


Bongaa Koskikara osa II



Ei päässyt läpi täältä, mutta kyllähän näitä metsäteitäkin ilokseen ajelee näissä maisemissa

Ei kestänyt ajaa